Moikka taas. Sain mun inspiraation takaisin bloggaamisen suhteen, poistin kaikki vanhat postaukset ja päätin alottaa ihan puhtaalta pöydältä niin sanotusti. :) En kestänyt katsoa mun vanhoja yhteiskuvia ja höpötyksiä, joten kokeillaan, jos tätä kautta into kestäisi kauemmin ja saisin aktiivisesti tänne kirjoiteltua keikoista ja niitä kautta saamistani kokemuksista.
Viimeisin keikka, jolla olin, oli Valkeakoskella 26.07.2015. Menin sinne ystäväni Kiian kanssa koska lempibändimme, Satin Circus, esiintyi siellä. :) Menimme Kiian isän kyydillä keikalle, ja eksyimmekin sitten Valkeakoskella ihan kunnolla haha, ja jonkun puolen tunnin eksyilyn jälkeen löysimmekin sitten vihdoin perille. Ensin olimme jonottaneet hetken jossain ihan väärässä paikassa, koska lopulta selvisikin, ettei edes tarvinnut jonottaa. Kävelimme jonkun seikkailupuiston luokse ja hetken jo mietin, että olemme varmasti väärässä paikassa, vaikka silloin olimmekin jo melkein perillä! Kuulimme saksofonin soittoa, ja tiesimme olevamme lähellä poikia. Voin sanoa, että hämmästyin heidän olevan paikalla jo aamukymmenen jälkeen, kun show time oli kuitenkin vasta 15:20.
Juoksimme lähemmäs ja tunnistin pojat, ja innostuin samantien ihan älyttömästi. Olin nähnyt heidät viimeksi vain kahdeksan päivää aikaisemmin, mutta tuntui kuin viimekerrasta olisi jo ikuisuus.
Kysyimme joltain siellä töissä olevalta naiselta, missä jonotus tapahtuisi vai oliko sellaista siellä ollenkaan. Hän osoitti lavalle jossa pojat jo treenasivat, ja huomasimme siellä olevat penkit, joille saimme jo mennä istumaan. Innoissamme juoksimme ensimmäiselle penkille ihan keskelle, olimmehan ensimmäiset paikalla. Pojat huomasivat meidät heti ja jäimme seuraamaan sound checkiä. Olin jo siinä vaiheessa ihan fiiliksissä, ja oli ehkä kivempaa kuin itse keikalla. Oli vain pojat ja me kaksi, oli tosi kivaa.
Seurasimme sound chekiä jotain ehkä puoli tuntia, en osaa sanoa, ei mulla ollut puhelin edes käden lähettyvillä kun katsoimme poikien treenejä. He huutelivat vähän väliä jotain toiselle puolelle esiintymistelttaa miksaajalleen (Matti), mutta pojat käyttivät jotain ihmeellisiä termejä, joista me Kiian kanssa ei tajuttu mitään. :D
Viimeisen treenatun biisin jälkeen toinen bändin laulajista, Krippe, tuli lavan reunalle ja moikkasi meitä ja kyseli pirteänä kuulumisia. Tulin heti entistäkin paremmalle tuulelle, Krippe saa ihmiset aina niin iloisiksi olemalla oma ihana itsensä. Hetken aikaa vaihdoimme kuulumisia ja Krippe totesi meille, että olimmekin ajoissa paikalla. Naureskelimme siinä asialle, mutta jälkeenpäinkin mietittynä erittäin hyvä, että olimme ajoissa. Muuten emme olisi ehtineet nähdä poikia, kuin vasta keikalla tai hieman ennen sitä.
Sitten pojat lähtivät kai syömään, ja olivat pakettiautonsa luona. Istuimme Kiian kanssa nätisti penkillä, emmekä menneet häiritsemään heitä, koska meno vaikutti kiireiseltä. Krippe tuli kuitenkin iloisena hymyillen meidän luoksemme ("mä tuun nyt äkkiä moikkaamaan teitä", hän sanoi ja se oli kyllä tosi kivasti tehty). Nousin penkiltä ja syöksyin välittömästi halaamaan Krippeä, ja kerroin olleeni huolestunut, että onko hän jostain vihainen, kun ei heti moikannut kun saavuimme keikkapaikalle. Krippe vastasi vähän naureskellen, että hän oli töissä tai oli kiireitä tai jotain vastaavaa. Katsoin vuorotellen muita bändin poikia ja Krippeä, ja mietin, oliko heillä kiire ja että kehtaisinko jo pyytää yhteiskuvia. Päädyin kuitenkin kysymään, koska luotin siihen, että jos heillä olisi liian kiire, Krippe kyllä sanoisi sen suoraan. Hän lupasi meille kuvat sillä ehdolla, että siihen ei menisi kauaa. Ei heillä kai hirveä kiire ollut, kun keikan alkuun oli vielä tunteja jäljellä.
Krippe on kyllä yks mun lemppari-ihmisistä koko maailmassa. Vaikka sekään ei tietenkään aina jaksa hymyillä ja olla hyvällä päällä, on se kuitenkin suurimman osan ajasta, ainakin keikoilla, aivan älyttömän pirteä ja siten jakaa sitä energiaa myös meille muille. + Kripen halit on täydellisiä.
Huikkasimme Kripelle, Axelille, Ollille ja Paulille moikat, Krippe vilkutti meille ja sanoi että nähdään taas kohta ja he lähtivät pakettiautollaan matkaan. Istuimme Kiian kanssa penkille takaisin ja katsoimme, miten yhteiskuvamme onnistuivat. Otimme pari selfietä myös keskenämme (vahingossa poistin ne kun muisti loppui kesken keikan...) ja hetken datasimme puhelimillamme. Oikeastaan aika kauankin, koska ennen kuin huomasinkaan, akkuni oli jo melkein lopussa. Onneksi olin kuitenkin aamulla ladannut matkalaturini, jonka sitten heti akkuni vähetessä tökkäsin puhelimeeni ja jossain vaiheessa akkuni oli jo yli 90 prosentissa ja olin tyytyväinen.
Odottelimme vielä jonkun alle tunnin, kun penkeille saapui paljon tuttuja naamoja, eli muita popstereita (= SC-faneja).
Ensimmäinen esiintyjä oli, kyllä, Kengurumeininki. Siis joku lasten bändi, missä se laulaja oli pukeutunut kenguruksi. Kyseessä oli siis jokin lastentapahtuma, minkä vuoksi Satin Circus oli vasta viimeinen esiintyjä, joten jouduimme odottamaan aika kauan poikien keikkaa.
Meillä oli kyllä Kiian kanssa hyvät bileet Kengurumeiningin aikaan! Eläydyimme täysin biiseihin, ja jotkut pikkulapset katsoivat meitä aika tuomitsevasti, mutta se ei menoa haitannut. Siinä tuli jo hiki, ja kengurubändin lähdettyä lavalta kokonaisen keikan jälkeen jätimme kamat paikallemme penkille ja lähdimme jaloittelemaan. Yritimme etsiä vessaa mutta emme onnistuneet (se löytyikin sitten kätevästi keikan jälkeen...) ja palasimme takaisin. Seuraavana oli vuorossa jokin bändikisan voittaja, jonka nimeä en nyt muista. Toivottavasti kyseisen bändin jäsenet eivät lue blogiani haha, mutta siis se ei ollut mitenkään mieluinen kokemus. Jotkut ehkä 13-vuotiaat pojat soittivat ja lauloivat (karjuivat) lavalla ja kuusi ihmistä oli lavan edessä vähän heilumassa ja ottamassa heistä kuvia. En tiedä olivatko he jäsenten faneja vai kavereita, mutta uskon enemmän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Jokainen uusi biisi oli yllätys, koska
Vihdoin bändi lopetti ja oli hetki aikaa ennen SC'tä, ja se aika tuntui ikuisuudelta. Edellinen heidän keikkansa jolla olin edellisellä viikolla ollut, oli vain lyhyt akustinen keikka, ja vaikka sekin oli mahtava, olin ikävöinyt heidän ns. kunnollisia ja kokopitkiä keikkojaan. Viimeksi sellaisella SC'n keikalla olin ollut 26.3, eli niiden kahden keikan välissä oli ollut tasan neljä kuukautta - aivan liian kauan. :/
Paria minuuttia aikaisemmin minä, Kiia ja muut fanit nousimme penkeiltä ja menimme seisomaan lavan eteen.
Keikka alkoi ihan normaalisti, pojat tulivat lavalle, kiljuimme ja he aloittivat keikan. Hyvä fiilis valtasi teltan samantien, kädet heiluivat ilmassa ja lauloimme, osaksi huusimme laulujen sanoja. "Viimeinen" biisi oli Crossroads (pojat esittivät sen, lähtivät lavalta, tulivat takaisin ja lauloivat vielä Popsterin). Crossarin aikana jotain alle kymmenen fania meni ihan spontaanisti lavalle tanssimaan, se tuli oikeastaan kaikille yllätyksenä. Tunnen muutaman niistä lavalle menneistä tytöistä (kaikki heistä tiedän), ja olen kuullut heidän saaneen aika huonoakin palautetta tempauksestaan. Itse en ymmärrä, mitä pahaa lavalle menossa oli. Itsekin olen saanut ask.fm:n kautta valituksia asiasta, vaikka itse en edes ollut lavalla!
Keikan jälkeen menimme takaisin penkeille, oli kuuma joten tarvitsimme hengähdystauon. Paikalla oli paljon uusia faneja, joten kun pojat tulivat käymään luonamme, annoimme heidän mennä poikien luokse ensimmäisenä. He ottivat vain nimmarit ja lähtivät, niinpä siinä ei kestänyt kauaa.
Otin puhelimeni esille ja menin odottamaan poikia, ei minulla ollut kiire mihinkään joten en hätiköinyt asian kanssa.
Axel... en tajua, miksei hän voi olla normaali yhteiskuvissa. :D Tosin ei se haittaa, näitä on paljon kivempi katsoa kun Axelin ilmeet on mitä on. Ensimmäisen kuvan otin siis itse. Hänen ilmeen huomattuani annoin puhelimeni hänelle ja pyysin häntä ottamaan meistä selfien - luulin, että kun hän joutuisi itse keskittymään kuvan ottoon, hän ei tajuaisi ottaa outoa ilmettä kuvassa. No, erehdyin. Axel katsoin itseään aika kauankin etukamerasta, asetteli ilmeensä tarkkaan ja sitten vasta otti kuvan. Eihän toi ihminen koskaan oo normaali ollutkaan, ja just siks tykkään siitä ihan älyttömästi.
Olli. Ensimmäisen kuvan otti Kiia, kun kysyin Ollilta "saanko kuvan, missä halaat mua takaapäin?". Ensin Olli näytti hämmästyneeltä, ja kysyi, millainen kuva se oikein olisi. Aloin selittämään, että hän seisoisi paikallaan, minä hänen edessään ja hän laittaisi kädet niin sanotusti ympärilleni mutta ei kuitenkaan ihan niinkään. Hän naureskeli huvittuneena, käänsi minut selkä häneen päin, ja tajusi heti millaista kuvaa olin tarkoittanut. Jotain 15 minuuttia kuvan jälkeen menin ojentamaan puhelimeni hänelle (uskokaa pois, pelkään aina puhelimeni puolesta kun sen annan jollekin noista pojista...) ja sanoin, että hän voisi ottaa meistä muutaman kuvan. Hienosti Olli onnistui tehtävässään, vaikka ei tajunnut, että puhelimeni kamera ottaa pelkästään kosketuksestakin kuvan, joten otti itsestään vahingossa myös aika epäedustavan selfien, haha.
Paul. Pyysin häneltä ensin halikuvaa (Kiia otti kuvan meistä, kukapa muukaan), ja hän suostui epäröimättä. Otimme ensimmäisen kuvan, ja Kiia tokaisi Paulille, että "älä viitsi olla noin ylimielinen". Kommentti sai Paulin nauramaan, ja nauroin siis itsekin - se näkyy aika hyvin halikuvan jälkeen otetussa kuvassa, jossa vieläkin Paulin kanssa halasimme toisiamme. Totesin, että haluan jokaisen pojan kanssa myös selfiet, jotka he ottavat, joten hetken päästä menin Paulin luokse uudestaan. Hän oli selkä minuun päin, eikä heti kuullut minua, joten jäin hänen taakseen hokemaan "PaulPaulPaulPaulPaaaaaul....", ja minut kuultuaan Paul nauroi ja alkoi itse hokemaan samaa. Ojensin vain etukameralla olevan puhelimeni hänelle ja hän tajusi heti, mitä pitää tehdä. Paul otti ne kuvat aika korkeelta, niin niskat meinasi taittua kameraan katsoessani.
Vaikka mulla oli Kripen kanssa siltä päivältä jo kaksi kuvaa, tarvitsin vielä kolmannen: hän ei ollut ottanut meistä vielä selfietä, ja minun oli pakko saada sellainen vielä Kripenkin kanssa. Menin siis hänen luokseen vasta kun näytti, että hänen luonaan ei ollut muita faneja (en halunnut olla syy siihen, että joku toinen jäisi kokonaan ilman yhteiskuvaa) ja ojensin vain puhelimeni Kripelle ja totesin, että kuva olis kiva. Kiia tuli myös ottamaan kuvaa, ja Krippe totesi meille että "olette oikein tuplakuvien ottajia", naurahdimme ja totesimme asian olevan niin, vaikka en olekaan varma, mitä tuplakuva tarkoittaa. Krippe otti puhelimeni, tuijotti sitä hetken aikaa ja otti meistä sitten kuvan. Krippe on ihan älyttömän suloinen, ja näistä kuvista piristyy aina, vaikka olis kuinka huono päivä.
Kaiken kaikkiaan oli ihan sairaan mahtava keikka, rakastun noihin joka kerta vaan lisää ja lisää. Nyt on tiedossa pojilta lähiaikoina vielä ainakin kaksi keikkaa, rahatilanteesta riippuen ehkä kolmaskin. Seuraava keikka olisi kahden viikon päästä (silloin kylläkin kyseessä TCT), ja siitä voisin sitten taas kirjoitella tänne. :) Nähdään!
I wonder if you ever think of me
And the night, the night you changed my life
I'd go back to that summer
Just to get kiss you
So many things we discovered, yeah
Satin Circus - Still on my mind
EDIT Menen sunnuntaina 16.8. Isac Elliotin nimmarinjakoon, seuraava postaus luultavasti käsittelee sitä :)
